Timo Mustamäki entisöi 40 presidentinlinnan kristallikruunua – se vei kaksi vuotta

”Kruunutohtori” on päässyt kurkistamaan vallan kulisseihin myös lukuisissa muissa arvokohteissa

Jaana Rinne
Julkaistu: 6.12.2014 2:00 , Päivitetty: 6.12.2014 17:10

VIIKONLOPUN jälkeen presidentinlinnassa kannattaa laskea seinävalaisinten kristalliprismat. Huhu kertoo, että valaisimista ylettyy poimimaan itselleen muiston itsenäisyysjuhlista, ja joku on joskus käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.

Virallisen totuuden mukaan kristalleja ei ole kadonnut vieraiden taskuihin, vaan niitä on irronnut lampunvaihdon tai puhdistuksen yhteydessä.

Timo Mustamäkeä, 58, askarruttavat kristallikruunuissa kuitenkin oleellisemmat asiat. ”Hämmästyttävintä oli se, miten reippaasti kruunuja oli käsitelty lakalla ja pronssimaalilla.”

Mustamäki tietää, mistä puhuu, sillä hän on entisöinyt Linnan keskeisimmät valonlähteet: 40 kattokruunua ja 31 seinävalaisinta.

TASAVALLAN paraatipaikan valaistusremontti oli kutkuttava keikka. Kruunuista kolme piti purkaa Linnassa pieniin osiin. Kruunuista suurimmassa oli niin paljon osia, että purettuna se peitti kymmenen neliömetriä Linnan lattiaa.

Lisäksi neljä muuta kristallikruunua purettiin osittain jo Linnassa. Loput tuotiin kokonaisina Mustamäen työhuoneelle Porvooseen. Idyllisen järven rannalla Mustamäki ja häntä avustaneet Tuomas Liljeström ja Linda Maukkonen puhdistivat kruunujen rungot, pesivät prismat ja vaihtoivat langat.

Urakka kesti kaksi vuotta.

MUSTAMÄEN työhuoneella entisöitävinä olevista kruunuista leviää pehmeää, suorastaan lumoavaa valoa. Se johtuu kristallilasin sisältämästä lyijyoksidista, joka monistaa lasimassan valontaittokyvyn.

30 vuoden aikana mestari Mustamäki on entisöinyt valaisimet muun muassa Urho Kekkosen museoon Tamminiemeen, Siuntion kirkkoon, valtioneuvoston edustuskartanoon Köningstedtiin sekä koko Helsingin hallintokortteliin valtioneuvoston linnasta presidentinlinnaan.

Kruunuja hakiessaan Mustamäki on päässyt kurkistamaan vallan kulisseihin. Näkemästään mies vaikenee. Björn Walhroosin Åminnen kartanosta hän muistelee hakeneensa kruunun.

”Ehkä se oli Armfeltin aikana?” Mustamäki vitsailee ja viittaa kartanon aikoinaan omistaneeseen diplomaatti ja jalkaväenkenraali Gustaf Mauritz Armfeltiin (1757–1814).

Entisöijä kutsutaan paikalle, kun vanhalle valaisimelle halutaan antaa elvytystä tai uusi elämä. ”Kristallikruunut ovat entisöijälle kuin lääkärille potilaat. Monet tulevat toki aina ennen joulua vuositarkastukseen.”

1990-LUVUN puolivälissä Mustamäki kunnosti samaan aikaan valtioneuvoston linnan ja Suomen Tallinnan-suurlähetystön valaisimia.

Eräänä päivänä valtioneuvoston linnan vintillä löytyi pahvilaatikollinen vanhoja kruununosia. Ihmetystä herätti se, että osat oli pakattu virolaisiin sanomalehtiin. Vähitellen selvisi, että kyseessä olivat Suomen Tallinnan-suurlähetystön sodan jaloista 1940-luvulla evakuoidut alkuperäiset valaisimet.

Kruunujen palauttaminen Tallinnaan havisutti historiaa. ”Samoihin aikoihin minua alettiin nimittää kruunutohtoriksi.”

”Sadallakahdella polttimolla varustetun kruunun kasaaminen kesti kolmelta ihmiseltä kahdesta kolmeen päivään. Kruunu on hankittu Belgiasta vuonna 1906”, Mustamäki sanoo.

”Ruokasalin kruunu on Pietarista. Sen hankintavuosi on 1819. Samanlaisia kruunuja on ruokasalissa kolme. Nämä kruunut ovat erityisesti minun mieleeni”, Mustamäki paljastaa.

HÄMEEN HÄRKÄTIEN varrella Liedossa syntynyt Mustamäki tunnettiin poikana, joka katseli tähtiä. Kun partiossa leikittiin aarteenetsintää, vartionjohtaja ennusti, että Timo on se, joka löytää aarteen. ”Kyllä minä sen puuhun piilotetun aarteen löysin, mutta ikinä en ole huomannut maassa kantarelliapajaa.”

Opinnot Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisessä jäivät, kun antiikkikauppias Timo Tanttu pyysi Suomenlinnan laivalla rahastajana kesätöitä tehneen nuorukaisen apulaiseksi antiikkiliikkeeseensä. Arki kulki tasaisesti, kunnes koitti sateinen päivä, jolloin Mustamäellä ei ollut mitään tekemistä. Liikkeeseen oli tullut kasa huonokuntoisia valaisimia.

”Kysyin, saako niitä korjata.”

Kunnostetuista kristallikruunuista tuli menestys. Moni toi liikkeeseen vintiltä löytämänsä matkalaukun täynnä kristalleja ja pyysi tekemään niistä hienon.

”Siihen aikaan puhtaita kristallikruunuja ei näkynyt. On ajan patinalla yhä joillekin merkitystä, vaikka aika olisi pelkkää sikarin savua, rasvaa ja likaa.”

VANHAN kristallikruunun erottaminen uudesta voi olla vaikeaa jopa asiantuntijalle, Mustamäki kertoo. Alkuperää voi jäljittää esimerkiksi prismoista, kruunun rungosta ja ruuvien kierteistä.

”Millikierteellä varustettu ruuvi on melko varmasti 1900-luvulta. Tuumakierre on yleensä vanhempi.”

Jos kierre ei täytä tuuman eikä millin kriteereitä, se on vielä vanhempi. ”Eli kruunun tekijä on elänyt sitä aikaa, jolloin jokaisella sepällä oli omat ruuvinsa, aivan kuin ritareiden haarniskoiden tekijällä.”

”Peilisalin suurin kruunu on hankittu vuonna 1868. Samaan sarjaan kuuluvia on linnassa viisi kappaletta”, Mustamäki kertoo. (KUVA: RIO GANDARA HS)

Unohtumattomat keikat
1. Porvoon tuomiokirkko

”Kirkon palossa vuonna 2006 pudonneiden kruunujen kunnostus kuuluu urani haastavimpiin. Pronssikruunu oli suuri palapeli, koska valaisin oli hajonnut hyvin pieniin, jopa sentin kokoisiin osiin.”

2. Hotel Kämp

”Kuvasin kruunujen yksityiskotia purkaessani, jotta kokoaminen olisi helpompaa, mutta kamera hävisi. Vimmaisen etsimisen jälkeen se löytyi alimmaisesta pahvilaatikosta.”

3. Tampereen raatihuone

”Tampereen raatihuoneen suuri, 1890-luvun kristallikruunu kuuluu Helsingin ulkopuolella kohtaamiini isoimpiin valaisimiin. Kruunu oli saanut runkoon pari osumaa sisällissodassa. Lommoihin en koskenut.”